tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kaukomaille

Menisikö kesä 2016 tapahtumarikkaimpien kesiemme listalle?

Ylihuomenna ajamme yöksi Järvenpäähän. Perjantaina tapaamme Helsinki-Vantaalla mummin ja papan, sekä puolison kaksi siskoa. Ja toisen siskon puolison ja kaksi lasta. Tällä 13 hengen porukalla nousemme Pariisin koneeseen ja siellä Mauritiuksen koneeseen. Paikan päällä toivon mukaan nautimme kaksi viikkoa auringosta ja merestä, mangoista ynnä muista, lokoilemme, käymme hassuissa kaupoissa, tapaamme muutaman sukulaisen. Toivottavasti emme riitele kovin paljon (vaikka porukkaa onkin paljon yhdessä). Toivottavasti on aikaa lukea ja ehkä kirjoittaakin.

Tämä on papan lahja meille kaikille, hän kun sai viime vuonna jonkin verran perintörahaa Mauritiuksella kuolleelta äidiltään. Koetamme iloita lahjasta täysin rinnoin.

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Miltä nyt tuntuu?

Alkuviikosta teimme omia juttujamme mutta myös autoimme vaihto-oppilasta ostamaan suomalaisia ruokatarpeita, postittamaan osan vaatteistaan, pakkaamaan ja purkamaan lähdön nostamia tunteita juttelemalla. Tuntui tosi kummalta ajatella että hän on lähdössä pois. Tavallaan helpottavalta (voi rentoutua), mutta eniten surulliselta ja KUMMALTA. Miten niin meitä olisi sitten vain normaali kuusi henkilöä? Vaihtaria itseään huoletti se että Italiassa on jo kuuma, se että hän ei enää pidä siitä ettei saa olla yksin ja että ihmiset tulevat iholle, ja että yöllä on pimeää.

Keskiviikona ajoimme kahden lapsen ja vaihtarin kera Helsinki-Vantaalle. Hirmu hässäys matkalaukkujen kanssa, kun olivat painavia ja niitä oli liikaa. Ja sitten ahtaaseen Burger Kingiin, ja sitten ei auttanut muu kuin sanoa hei hei ja halata ja laittaa lapsi jonottamaan turvatarkastukseen - taskut pullolleen pakattuine talvitakkeineen päivineen.

Ja miltä nyt tuntuu? Nuorimmainen on palannut nukkumaan omaan sänkyynsä. Mutta hän ikävöi, ja kovasti. Pojat ja puoliso kyselevät välillä mitähän vaihtarimme nyt tekee. Vanhimmainen on aika huojentunut. Itse en osaa vielä arvioida kokemusta. Täytyy palata asiaan muutaman viikon jälkeen. Vaihto-oppilas itsekin totesi ettei osaa lähtiessään sanoa miten on muuttunut, mitä on oppinut. Muutaman viikon päästä voimme olla yhteydessä ja kysyä. Että miltäs se Italia nyt tuntuu?

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Lähdön tunnelmaa

Pidimme rippijuhlat. Liikuttavaa, yhteisöllistä, kaikkea muuta kaunista. Kotona touhua ja tohinaa kun valmistelimme juhlia noin 30 hengelle. Eniten tohinaa aiheutui toki siitä että meillä oli koko viikonlopun kolme yövierasta oman seitsemän hengen päälle - plus kokonainen perhe vielä lauantaista sunnuntaihin.

Sitten sunnuntai-iltana lähti lasten ihana täti. Sitten maanantaina lähti yksi mummu. Sitten tänään toinen. Jäimme omalle porukallemme.

Vaihtarimme lähtee huomenna. Kaiken hässäyksen keskellä hän on pakannut, huolehtinut pakkaustensa koosta, määrästä ja painosta, miettinyt mitä on unohtanut ja tavannut ystääviään täällä ehkä viimeistä kertaa. Tunnelma on erikoinen, tunnetila outo. Lähinnä se sisältää ihmetystä siitä että opittu tasapainotila muuttuu taas. Miten niin meitä on kohta enää kuusi?

Kirjoitan kaikesta tästä myöhemmin lisää.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Kohti kotia

Paljon olisi. Sanottavaa. Sanotaan nyt vaikka se, että rippileirillä olevaa 15-vuotiasta lukuunottamatta olemme kaikki palanneet hajaannuksestamme. Kaikki suurin piirtein hyvin ja pyykit suurin piirtein pestyt. Yskää siellä ja täällä, mutta ei sen kummempaa.

Rovaniemi oli paikoillaan, Poroparlamentti samanlainen kuin kaksi vuotta sitten, mökillä kaikki hyvin. Ystävät olivat hekin ennallaan. Hyvä. Ystävien luona voi käydä vaikka lojumassa parvekkeella jaksamatta jutella ja kiukutella turhasta.

Vaihtarimme sai käyneeksi papan kanssa Tallinnassa. Oli tullut takaisin kotiin vanhimmaista vaille tyhjään taloon ja lähtenyt pian sen jälkeen taas keskustaan tapaamaan kaveriaan. Oli puhunut puhelimessa kaverinsa kanssa ja selittänyt että ei ole oikein varma missä kaikki ovat, kun ollaan koko viikko niin paljon menossa. Sanoi että voi eteisen tussitaulusta tarkistaa missä on esimerkiksi host-isä (oletusarvoisesti Espoo). Ällistys oli suuri, kun taululla luki että RUOTSISSA. No, onneksi vaihtari tässä vaiheessa osaa jo huolehtia itsestään, eikä kouluvuoden loputtua meillä ole edes sopimusvelvoitteita ruoanlaitosta ja tarkasta kurinpidosta.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Jo joutui armas aika

Se alkaa olla siinä. Huomenna viidestä talouden lapsesta kolme menee vielä juhlimaan: 5-luokkalainen hakemaan todistuksen ja laulamaan lähteville 6-luokkalaisille, 8-luokkalainen koulunsa kevätjuhlaan ja vaihto-oppilas katsomaan millainen on suomalainen ylioppilasjuhla.

Omakin lukiolaisemme sai painettua "send" siinä sähköpostissa, jonka liitteenä oli kevään viimeinen essee.

Reppuja on jo tyhjennetty. Koulukirjoja kannettu pois yläkerran rappusilta. Lukujärjestyksiä poistettu jääkaapin ovesta. Kuvistöitä laitettu rappusten seinälle näytille. Jo joutuu armas aika.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Hajaannukseen

Ylihuomenna loppuvat koulut! Alkaa loma! Toivottavasti lapsilla on kesäfiilis, kun itsellä se on hiukan vielä hukassa. Viime kesien perinteitä kunnioittaen aloitamme loman hajaantumalla tosi moneen suuntaan (sitten loman tokalla viikolla voimme mennä YHDESSÄ Lappiin).

Sunnuntaina minä lähden mummun kanssa Rovaniemelle laittamaan mökkiä kuntoon ja - ah - Poroparlamenttiin. Palajan kotiin keskiviikkona.

Maanantaina 15-vuotta täyttävä lähtee rippileirille ja palaa sieltä seuraavana maanantaina. Maanantaina myös vaihtarimme matkustaa Järvenpäähän ja sitten papan kanssa Tallinnaan. Palaa kotiin keskiviikkona. Oma 17-vuotiaamme lähtee kaverin mökille yöksi.

Tiistaina lähtee 12-vuotias naapurin 12-vuotiaan kanssa Joensuuhun. Palaavat perjantaina. Tiistaina myös puoliso lähtee yllättäen eteen tulleelle työmatkalle Ruotsiin! Paluupäivä tuntematon. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorimmainen pääsee eskarikaverin luokse yökylään tiistaista keskiviikkoon.

Saadaan ainakin jokainen välitön irtiotto arjesta?



Mitä Suomessa ei ole?

Vaihtarimme ja toinen italialainen vaihtari olivat päätyneet listaamaan asioita joita ei ole Suomessa mutta on Italiassa. Tässä kolme meiltä puuttuvaa asiaa.

1. Hyttyssumutteet. Näytin ehkä ihmettelevältä, mutta tyttöjen mukaan he eivät ole nähneet kenenkään Suomessa käyttäneen hyttysmyrkkyjä. No, kyllähän me hätätilassa Lapissa käytämme ja ehkä jotkut käyttävät muuallakin päin maata, mutta ehkä kaupunkihyttysiin suhtaudutaan täällä sallivammin kuin siellä. Eikä koko ajan suihkita sumutteita.

2. Juomalähteet kaduilla. No joo, ei ole sellaisia.

3. Kirkon kellojen soitto. Niin tosiaan. Keski- ja Etelä-Euroopassa niitä kelloja moikuu joka kulmassa aina puolen tunnin välein. Se äänimaailma meiltä puuttuu.