maanantai 18. heinäkuuta 2016

Mauritiuksen matkan ensivaikutelmia

Oltiin. Tultiin kotiin lauantaina. Nyt on pesty pyykkiä ja koetettu asettautua kotimoodiin (tosin yksi lapsi lähtee huomenna Tanskaan ja toinen keskiviikkona Kokkolaan ja loppujen pitäisi pistäytyä torstaina ja perjantaina mummun luona).

Mitä jäi käteen Mauritiuksen reissusta? Tulen varmaan miettimään tätä muutamassa seuraavassakin postauksessa, mutta ensivaikutelmia:

  • Rauhan maa. Ei se varmaan mikään täydellinen onnela ole, mutta ihmeen sopusointuisesti siellä ovat eri taustoista tulleet ja eri uskontoja edustavat asuneet, ja asuvat. Kirkot, hindutemppelit ja moskeijat ovat sulassa sovussa sikin sokin, ja kukin uskontokunta pitää omat leopopäivänsä ja eri ruokavalioiden mukaisia syötäviä ja juotavia on tarjolla kaupoissa ja ravintoloissa. Hiukan jopa ahdisti lentää kohti Pariisin lentokenttää ja epäennustettavaa eurooppalaista elämää.
  • Kyllä trooppinen valon vuorokausirytmi iskee kuin nuija, kun tuollaiseen paikkaan matkustaa keskellä Suomen kesää! Pimeä on puoli seitsemältä. Tämän jälkeen hereillä pysytteleminen vaatii sankarillisia ponnistuksia.
  • Meri on sininen ja turkoosi ja kirkas ja kaunis. Mutta ei kovin lämmin.
  • Mauritius on ollut kauan turistimaa. Niinpä turistiin ei kiinnitetä juuri huomiota, paitsi basaareissa. Rauhassa saa olla. Olo on turvallinen.
  • Missä kaikki itikat, mäkärät ja sen sellaiset? Lämpimästä pystyy todella nauttimaan, kun rannalla tai pihalla istuessaan ei tarvitse hätistellä syöpäläisiä. (Eikä ollut mitään hirmuisuuksia sisälläkään. No kaksi torakkaa oli, ja liskoja parvekkeella, mutta ei niitä lasketa.)
  • Ilma tuoksui usein aika trooppiselta. Lämpö, vieno kasvien ja ehkä ruoankin tuoksu, mutta huomattavimpina liikenteen päästöt (ei taida olla katalysaattoreita käytössä, enkä tiedä lyijyttömästä bensiinistäkään) sekä jossain palavat roskat.
  • Paikasta toiseen siirtyminen oli aika vaivalloista. Moottoritie vie etelästä pohjoiseen, mutta silläkin nopeus on keskimäärin 60 km/h. Muuten mennään asutuskeskittymästä toiseen hidastaen joka risteykseen, liikenneympyrään ja mäkeen.
  • Jännittävintä: bussit! Mennään kuin viimeistä päivää, kokoo vehje tärisee ja rämisee, tukka lepattaa avoimista ikkunoista sisään pakkaavasta tuulesta. Tyly rahastaja huutaa SISÄÄN! kun turisti odottaa nätisti pysäkillä.
  • Meitä oli reissussa 13. Ihmeen hyvin pysyi sopu, kun olimme majoittuneet väljästi (kolmeen huoneistoon) ja koetettiin tasapainoilla kaikkien tarpeiden ja mielenkiinnonkohteiden mukaan. Hajaannuttiin useimpina päivinä, ei juuri tehty yhteisiä retkiä, liikuttiin myös perheporukoin ja yksin ja kaksin. Kolme yhteistä isompaa illallista syötiin.
  • Rahaa sai kulumaan eläinpuistossa ja aktiviteetteihin. Kaupassa ja ravintolassa pärjäsi pikkurahalla pitkälle. Ainakin jos shoppaili ihan tavallisissa marketeissa ja kaupoissa joista ostivat vaatteita paikallisetkin.
  • Aina kannattaa sisällyttää matkustusporukkaan yksi kaksivuotias. Sen hoitaminen rauhoittaa kenen tahansa mieltä, esimerkiksi teinien. Meidän teinimme olivat sitä mieltä, että voitaisiin ottaa pieni serkku meille asumaan ja lähettää hänet takaisin kotiin kun hän täyttää neljä.
  • Kahdentoista tunnin lento on PITKÄ.

Ei kommentteja: