Rovaniemen viikko. Sää leuto, kostea, syksyinen. Istun aamusta iltapäivään paliskuntain yläkerrassa lukemassa papereita vuosilta 1988/1989 ja kun väsyn siihen, rinnalla papereita vuosilta 2014/2015. Tämä sekoittuu ihanasti kotipaikkakunnalla lukemaani, vuodelta 1954/1955.
Minua katsotaan kuin hiukan hassahtanuttta, tai ainakin kuin sellaista joka on ottanut harteilleen järjettömän urakan papereiden luvussa. Toisaalta sitten joku toimistolainen käy sanomassa että tietää henkilön joka haluaisi tietää kaikki maininnat porotaudeista, kunhan urakkani on päätöksessä ja kaikki kirjaukset ovat koneella. Minua on myös käynyt moikkaamassa jonkun paliskunnan joku setä, joka oli sitä mieltä että historialliset merkinnät olisi saatava yhteenvedonomaisesti ihan paperille ja paliskuntiin luettavaksi.
Onneksi olen myös uinut ja tavannut ystäviä ja kollegoja. Ystävän luona on ollut kylässä venäläinen ystävä, eli keskustelut siellä ovat ontuneet huonolla englannilla yhdestä väärinymmärryksestä seuraavaan. Lisäksi olen lainannut kirjastosta vanhoja graduja jostakin 70-luvulta. Ja onneksi dekkareita. Yhden tärkeän vanhemman kollegan tapasin ko. kirjaston pihalla. Hän kehotti penkomaan uutterasti, kirjoittamaan rohkeasti juttuja, ja kun totesin että pitää olla olematta jotain mieltä: "riittää että on oikeassa". Bonuksena sain kaameita tarinoita poroista nimeltä Alpo ja Alpo kakkonen.
Muutenkin viikon teema tuntuu olevan hiukan vanhempien miesten tarinoiden kuuntelu. Eilen aamulla laitoin kahvia hostellin keittiössä ja puhuin politiikkaa 75-vuotiaan, Australiassa elämänsä asuneen suomalaismiehen kanssa. Lounastin yhden paliskuntain virkamiehen kanssa ja kuulin hänen elämäntarinansa.
Äitini tuli myös eilen mökille syksyn viimeiselle käynnille, eli arkistopäivän jälkeen sain hieman tervetullutta reippailua veden noutamisen, äksyilevän uunin sytyttämisen ja sen sellaisten parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti