Kumman kahtajakoinen olo taas tässä tammikuun puolivälissä. Olen ihan rahaton. Apurahan seuraava satsi tulee helmikuun toinen, ja siihen asti elän puolison (ja lasten) rahoilla. Tutkimusrahoituksen jatkosta ei ole mitään varmuutta heinäkuun lopun jälkeen. Toisaalta äsken päättyneen rahoitushaun ja kaiken siihen liittyvän tutkimustyön myötä edelleen on "korkean tason tutkija" -fiilis.
Sitä paitsi minä saan elää ihan luksuselämää seuraavat puoli vuotta, siinä mielessä miten monta ja miten kivaa matkaa näihin aikoo sisältyä. Hiihtolomalla olemme 15-vuotiaan kanssa Lontoossa, sitten keväämmällä joidenkin kanssa vaihto-oppilasta moikkaamassa, sitten ehkä äidin kanssa junalla Viipurissa. Eli sitten kun tulee rahaa, sitä alkaa myös mennä - perheemme harrastamaan mustaan aukkoon, matkusteluun!
Ei ole siistiä kotia, ja huomaan äkkiä miten kaikki kaapit ja hyllyt ovat vaan tänne kertyneitä - eivät ollenkaan mietittyjä ja just näihin huoneisiin haluttuja. Mutta onhan paljon toimintaa näissä huoneissa, ja täällä on esimerkiksi nuorimmainen jonka kanssa olemme mm. kuukausikaupalla tahkonneet lukea 1800-luvun amerikkalaisuutta Pieni talo preerialla -sarjan kautta, puhuneet siitä onko joku kirkko parempi kuin joku toinen (lopputulema - ei ole) ja paljon muuta. Pojatkin on kivoja.
Ei ole muka ollut aikaa harrastaa liikuntaa, ja nyt kun olisi aikaa, ei ole innostusta. Mutta muistaakseni se sieltä tulee kun on tullakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti