Tiesin että tänään ratkeaa pääsikö joulu-tammikuussa väännetty tutkimusrahoitushakemus toiselle hakukierrokselle. Olin siis buukannut päivän täyteen vauvaharrasteita. Ensin muutaman tunnin "kokous" ihanien synnytys- ja vauva-aktiivien parissa. Sitten muutama tunti perhedoulausta 6-viikkoisen ihanuuden ja hänen äitinsä parissa. Keskustelua aiheesta ja aiheen vierestä. Kantoliinan laittoa. Oksitosiinia.
Ei siis harmittanut juuri lainkaan, kun kuulin että tällä kertaa ei oltu jatkossa. Pilkomme hakemuksen osin, ja lähdemme hakemaan eri lähteistä eri kokoonpanoilla. Aina sitä jotain tutkimusrahaa jostain on saatu.
Ja eipä tarvii kuutta viikkoa parhaasta keväästä laittaa pelkästään yhteen asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti