Sain tultua kotiin vilkkaalta pohjoisen viikolta.
Sain torkuttua pitkänmatkan linja-autossa, kuin joskus nuorempana.
Saimme käytyä kirkossa, tosin vain nyyttäreiden ajan, mutta silti.
Sain ommeltua yhden tyynynpäällisen alakerran makuuhuoneeseen ja kiskottua mädät liljanvarret pois kukkapenkistä.
Saimme käytyä eilen 16-vuotiaan kanssa Kuopiossa virittäytymässä vaihto-oppilaaksilähtöön. Tuntuu että itsellä alkaisi olla siitäkin jo paljon sanomista, vaikka "vasta" kaksi kokemusta on takana. Ehkä parin vuoden päästä näitä on takana jo neljä (kaksi omaa käynyt maailmalla ja kahta kestitty kotona). Ehkä sitten voi olla aktiivisempi noissa tapaamisissakin.
Sain ymmärrettyä, että ensi vuoden loppupuolella saattaa olla mahdollisuus kamalaan kakofoniaan työ- ja touhurintamalla: osa-aikaista tutkimusta, pedagogisten opintojen tekoa, raportointityötä konsulttipuolella ja tietenkin vapaaehtoisena tehtävät tärkeät jutut.
En saa selvää, miten haluaisin näitä priorisoida. Antaa ajan kulua. Harmaa ja hämärä marraskuu ei ainakaan anna liikaa ylimääräisiä virikkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti