Lisäksi runsas kattaus poro- ja metsätalousaiheista tutkimuskirjallisuutta, ja kahlaten lisää kasvatustiedettä/matikkaopetusta.
*****Vuoden varrelta suosittelen viittä kirjaa, merkittynä viidellä tähdellä*****
Robert Holdstock, Alkumetsä - Yksi teini-iän suursuosikkeja. Ja onhan tämän viehätys edelleen tallessa. Britannian muinaisia legendoja ja metsä jonka läpi käveleminen on täysin mahdotonta.
*****Rebecca Wells, Jumalaiset jajasiskot - Luettu viimeksi ehkä 15 vuotta sitten, eri elämäntilanteessa, eri iässä. Toisetkin ovat huomanneet lukevansa tästä kirjasta ihan eri tarinoita eri aikoina. Mutta oli tämä jo edellisellä lukukerralla mielestäni jotakin muuta kuin "hyvän mielen lukuromaani". Viime kerralla samaistuin ehkä eniten jajasiskojen äitiyden kipupisteisiin - nyt Siddan keski-ikää lähestyvään itsensätutkisteluun.
Stephen King, Viimeinen vartio - Mersumies -trilogian päätös. Toinen osa tarjoili lopussaan pettymystä (että kunnon dekkari lipsahtaakin kauhun puolelle). Ja niinhän se oli, että King ei malttanut pysyä realismin puolella - vaikka taidot olisivat siihen riittäneetkin. Harmi!
Richard Preston, Tapaus Kobra - Tämä ei ole tosikertomus kuten Tappajavirus, mainio kirja mainiolla nimellä. Tämäkin oli mainio, kertoen sabotaasista New Yorkissa muunneltua tautia käyttäen.
Preston ja Child, Veljensä vartija - Jatkoa Tulikivelle. Täydensi trilogian, jonka loppuosan luin näppärästi jo aiemmin. Nyt siis tiedän miten Pendergast päätyi vankilaan. Ei tässä mitään, nämähän ovat niin täyteen pakattu kaikkea mahdollista ettei näitä voi ottaa vakavasti, eikä onneksi tarvitsekaan. Viihdyttävyyskerroin on korkealla, ja laatu on huippua!
Preston ja Child, Houreuni - Aloitin tässä välissä Pendergastin Helena -trilogian, jota ei ole valitettavasti käännetty loppuun asti (vielä). Laatua on, menoa ja meininkiä ja kimuranttia ongelmanratkontaa. Ja jäi koukuttavasti kesken!
Preston ja Child, Tulikivi- Luen näitä vähän väärässä järjestyksessä. Ja tämä alkusarjan kirja onkin oikein mainio Pendergast! Tämä siis aloittaa Diogenes -trilogian. Ihan pähkähullua menoa, mutta mitäpä siitä!
Preston ja Child, Pimeyden pyörä - No joo tämä Pendergast oli aikamoista kohellusta, niin Tiibetissä kuin ylellisellä risteilijälläkin. Huonoin sarjasta tähän mennessä.
Richard Preston, Tappajavirus - Erittäin laadukkaan näköinen opus, kun tulisilla kirjaimilla lukee jättimäisesti TAPPAJAVIRUS. Mutta tarina on todellakin tosi, ja kertoo miten ebola tuli esille viidakosta. Vaikea laskea käsistään tätä kirjaa!
J.P.Delaney, Edellinen asukas - "Psykologinen trilleri" erikoisesta talosta erikoisine vuokrasopimuksineen. Huijaa lukijaa taitavasti, viihdyttävä oli. Tosin isoin huijaus taitaa olla se, että tarinan pääopetus on se että vammaisillakin lapsilla on oikeus syntyä...
Preston ja Child, Kuolleiden kirja- Tähän mennessä lempparini Pendergast -tarinoista. Kuuluu siis sarjan sisäiseen trilogiaan Pendergastin veljestä. Ja tarina jää houkuttelevasti kesken! Kannattaa varmaan lukea myös trilogian eka ja toka osa...
Preston ja Child, Kuoleman asetelma - Vähän liikaa verta ja suolenpätkiä ja hiiviskelyä tunneleissa. Tämä sijoittuu kaupungin sijaan maissipeltojen keskelle maalle. Pendergast lomailee siis.
Preston ja Child, Ihmeiden kabinetti - Myös erittäin erittäin hyvä Pendergast -tarina. Aika raakaa menoa välillä, mutta kerrassaan laadukas kokonaisuus. Sedillä on ollut hauskaa kirjoittamisen aikana!
Preston ja Child, Kuoleman naamio - Aloitin nyt tätä kehuttua Pendergast -sarjaa, kun Childin kirjat olivat menneet alas niin hyvin (Prestonia en ole koskaan päässyt loppuun, jos olen sellaisen aloittanut). Viihdyttävää! New Yorkiin tekee mieli matkustaa, ja jutussa oli sopiva sekoitus nykypäivää ja zombi -hörhellystä.
Lincoln Child, Uusi Atlantis - Mahdollisesti paras näistä. Jännittävä ja mielenkiintoinen juoni, ei liikaa ennalta-arvattavia käänteitä tai ihan pahimman laatuisia stereotypioita henkilökaartissa. Tiedettä mausteeksi, ja merenalaisia ihmeitä. Ja scifiinkin päin tämä vivahtaa!
Lincoln Child, Sulamispiste - Tämä meni nyt pöhköksi. Onhan tässä jäätikkötutkimusta ja pohjoisuutta, mutta juoneen en usko edes minä. Ja säntäilyä paikasta toiseen on vähän liikaa.
Osmo Hupli, Thaimaa, tuhansien hymyjen maa - Sama juttu kuin edellä. Vanhahko "matkaopas", mutta sisälsi mahdollisesti paikkansapitävää kansanluonteen ja tapojen kuvaustakin.
Satu Rommi, Teetä ja temppeleitä - Thaimaalaista vaihto-oppilasta odotellessa - kriittistä matkailukirjallisuutta. Nopeasti selattu.
J.K.Rowling, Harry Potter and the Order of the Phoenix - Kuunneltu autossa. Tähän kuuluu oleellisesti Stephen Fryn ääni ja lausuntatapa. Tarina nyt on mikä on.
T.I.Itkonen, Suomen lappalaiset vuoteen 1945 (I-II) - En nyt voi väittää että olisin kokonaan lukenut. Harppomalla. Mahtavaa kansantieteellistä selontekoa pohjoisen asutuksesta ja asukkaista. "Siinä vasta käpy!" sanoo saamelainen, kun etelänmaalainen puhuu pähkinästä purtavaksi. Suurin osa kirjoista on toki pitkäpiimäistä sananselitystä ja ornamentiikkaa.
Lincoln Child, Kuoleman algoritmi - Child jatkaa vahvasti. Tekoälyä, deittipalvelua, ja kummia itsemurhia. Mainio!
Agatha Christie, Hänet täytyy tappaa - Klassinen Christie. Poirot ratkaisee Lähi-Idässä matkailevan omituisen perheen murhajutun vuorokaudessa. Lyhyt ja viihdyttävä.
Lincoln Child, Utopia - Yllättävän hyvä! Viihdyttävä jännäri, riittävän hyvin kirjoitettuna. Ja uusia ajatuksia, teknologiaa, ei liikaa väkivaltaa. Mainiota!
Johan Turi, Kertomus saamelaisista - Mielenkiintoista lukea tämä nyt uudelleen, edellisestä kerrasta on varmaan 20 vuotta aikaa. Tässä välissä on tullut opittua yhtä sun toista saamelaisista, pohjoisesta luonnosta ja sen käytön historiasta. Johanin ääni on jutusteleva ja tapa esittää asioita jopa hauska. Hihittelin monesti kun tätä luin. Kirjassa kerrotaan siis vanhan ajan ruotsinsaamelaisten elämästä, kulttuurista ja tavoista. Parasta on se, miten "alkuperäiskansaa" ei esitetä fiksuna ja erehtymättömänä, vaan siellä ne touhuttaa, riitelee, eksyy, mokailee lasten ja työn hoidossa jne ihan kuin ketkä tahansa.
Lauren Beukes, Zoo city - Eläinten valtakunta - Tätä olen odottanut kauan. Ja olihan tämä. Tietysti vaikea kirjan on täyttää odotuksia, kun menneisyydessä on jo luettu Smilla, ja Neurovelho, ja Gibsonin Virtuaalivalon Golden Gaten kuvaus. Ja Philip Pullmanin eläinsymbiontit. Näihin samoihin tyylilajeihin ja ihmetykseen kuuluu Beukesin tarina, hiukan enemmällä splatterilla höystettynä.
Timo Helle, Lämpöä harakoille - Picalogin vuosikirja - Oi Timo. Näitä luin joskus blogista. Elämänviisautta, lintujen ymmärrystä. Tutkijan elämää. Ja tekstin takana oikea elämä suruineen ja odotuksineen.
Stephen King, Rita Hayworth - Avain pakoon (Toivon kevät, Rappion kesä) - Kaksi pienoisromaania tässä. Toinen on aika täydellinen vankilatarina, toisessa oudoista asioista kiinnostunut koulupoika ajautuu huonoon seuraan, eikä ole itsekään hyvää seuraa naapurin vanhalle miehelle. Nämä eivät kumpikaan olleet kauhua, mutta eivät toki hyvän mielen juttuja kumpikaan. On se King taitava mies kuljettamaan tarinaa, millaista tarinaa tahansa.
Oscar Brenifier,
Keskusteleva opetus - Huomattavasti virkeämpi opus kuin edellinen. Uskaltaako opettaja olla hiljaa ja antaa ryhmän keskustella. Uskaltaako ja osaako ryhmä oppia argumentoimaan, ja oppimaan toinen toisiltaan?
Heinilä, Kalli etc (toim.)
Tutkiva oppiminen ja pedagoginen asiantuntijuus - Piiitkäpiiimäinen artikkelikokoelma, mutta kas, herätti ajatuksia omasta opiskelusta ja oman oppimisryhmän toiminnasta. Eli tämänkään lukeminen ei mennyt hukkaan. Kumma juttu.
Ernest Hemingway, Jäähyväiset aseille - Erikoinen teos. Luin teinillä koululta lainassa olleen version, kun alun maisemakuvaus imaisi mukaansa. Alkuosan sota oli hyvin todentuntuinen, vaikka ei siinä paljoa tapahtunutkaan. Hajut, äänet ja tuntoaistimukset. Hieno. Ja Italia on paikkana sydäntä lähellä. Sittenhän siitä tuli rakkauskertomus, naispääosan esittäjä ärsytti, ja loppu olikin draamaa ja tragediaa. Vaikuttava!
John Allen Paulos, Numerotaidottomuus - Jo hiukan vanhahtava, hyvin amerikkalainen kirja. Yksinkertaistava ja kärjistävä. Mutta paljon asiaa numeroista, suuruusluokista ja todennäköisyyksistä. Joitakin ideoita saattoi tulla mahdolliseen opetukseenkin.
*****Peter Höeg, Lumen taju - McGrathin innoittamana taas aloitin. "Joulukuun pimeys nousee haudasta..." Matkustin Smillan kanssa Tukholmaan, ajatuksena että lahjoitan kirjan siellä tapaamalleni ystävälle. No en lahjoittanut, kun halusin tällä kertaa lukea kirjan pitkästä aikaa loppuun asti. Tämä on yksi elämäni peruskirjoja.
Anders Hansen, Aivovoimaa - No jos ei muuta, niin ärsyttää kun ei oikein ole liikkumiskunnossa. Hyvin koottu paketti siitä miten liikunta auttaa ihan kaikkeen, ihan järkevien prosessien kautta: kivunlievitykseen, masennukseen, muistiin, aivojen kehittymiseen.
M.J. McGrath, Jään muisti - Laadukas joululahjadekkari. Rikoksia ratkotaan pohjoisessa Kanadassa, inuk -naisen voimin. Jos juttu ei olisi tuonut niin vahvoja mielleyhtymiä neiti Smillaan, siitä olisi nauttinut vielä enemmän. Nyt lähinnä alkoi tehdä mieli lukea uudelleen Lumen taju.
Marjatta Näätänen, Matematiikka, naiset ja osaamisyhteiskunta - Kärjistävästi (ja ”ennen oli paremmin” –asenteella) kirjoitettu matemaattinen pamfletti. Mutta oli siellä asiaakin. Miten tytöt ja naiset rajaavat mahdollisuuksiaan jättämällä valitsematta. Miksi jätetään valitsematta. Miten matikan osaaminen nyky-yhteiskunnassa tärkeää, ja myös ”naisellisella” tavalla esim. koodaukseen ja tekniikkaan.
*****Laura Tuohilampi, Matikkanälkä - Paras ja innostavin opettamiskirja tähän mennessä! Ihan hirmu hieno matika-asenne esitelty tässä, ja niin hyviä eri tasoille sopivia ideoita. Tällaiseen Tuohilammen hahmottelemaan matikanopettajaan sen sijaan osaan samaistua (vrt. Saloviidan kirja alla).
Timo Saloviita, Luokka haltuun - Yhteistoiminnallisuudesta ja muutenkin opetuksen eriyttämisestä kun luokka on heterogeeninen. Veti yhteen paljon tutkimustietoa. Hiukan setämäinen ja ylhäältäpäin katsova asenne. En oikein osaa samaistua opettajankonstit osaavaan luokanopettajaan, jollaisen Saloviita hahmottelee kirjassaan.
Leppilampi ja Piekkari, Opitaan yhdessä - Aikuiskoulutusta yhteistoiminnallisesti - Konstruktivismiin ja
kokemukselliseen oppimiseen pohjautuvia tekniikoita. Ryhmäytymistekniikoita ja menetelmiä.
Juho Norrena (toim,) Ryhmä oppimaan! Toiminnallisia työtapoja ja
tehtäväkehyksiä - Uusi kirja, uuden OPSin tueksi. Toiminnallisuutta ja kokonaisvaltaisuutta. Luova työskentely, tarinallisuus, draama, liikkuminen, leikki ja elämykset.
Sari Salo, Peppu irti penkistä, yli 150 toiminnallista ideaa innostavaan
oppimiseen - Toiminnallisia ideoita,
jotka tekevät tunneista liikunnallisempia ja mielekkäämpiä. Nämä kaikki nivottu
uuden OPSin laajaa-alaiseen osaamisalueeseen.
John Berry ja Pasi Sahlberg, Matematiikka elämään - Matikan konstruktivistista
ja yhteistoiminnallista teorialähestymistä ihan vähän, ja sitten runsaasti
hyviä esimerkkejä.
***** Sinikka Huhtala, Lähihoitajaopiskelijan oma matematiikka - Hurjan kiehtova väitös lähihoitajaopiskelijoiden
matikkasuhteesta ja omista miniteorioista yms. Nyt ymmärrän paremmin, mitä
minulla on vastassa. Tyttöjä, jotka on lannistettu matikalla jo ala-,
viimeistään yläasteella. Huhtalan ajatus on, että oppimiskokemukset luovat
matikkasuhteen perustan. Kokemusten luonne saa aikaan tunteita matikkaa
kohtaan. Kokemukset ja tunteet vaikuttavat siihen, miten matikka kohdataan
(kokemukset, kokeminen, kohtaaminen).
Hannu Moilanen ja Helena Salakka, Aivot liikkeelle! Tehosta oppimista yläkoulussa ja toisella asteella - Toiminnallisia menetelmiä eri oppiaineiden käyttöön. Kivoja ideoita. Teoriapohja jäi niukan esittelyn varaan.
Heikki Patomäki, Tulevaisuuden politiikkaa - Saako sanoa että hyvää unilukemista? Tässä esitellään eri tasoilla erilaista tapaa tehdä politiikkaa - kansallisesti, EU-tasolla, globaalisti. Taidamme olla sen verran samoilla linjoilla herra Patomäen kanssa, että mitään kovin freesiä ei kirjasta kuitenkaan löytynyt. Perusteita toisenlaiselle maailmalle kuitenkin?
Stephen King, Etsivä löytää- Jatkoa edelliselle, esitellen myös kiehtovan juonikuvion pakkomielteisestä lukijuudesta ja siitä mihin se voi johtaa. HARMI kyllä, loppu antaa osviittaa siitä että trilogian kolmas osa ei pysykään enää realismin piirissä.
Stephen King, Mersumies - Uskallan varovasti nyt tutkailla muutakin Kingin uutta tuotantoa. Tässä ollaan dekkarikirjallisuuden kliseiden äärellä niin notkean taitavasti, ettei voi muuta kuin hattua nostaa. King osaa mennä just sinne, minne tarinan luontaisesti kuuluukin mennä.
Antti Parpola ja Veijo Åberg, Metsävaltio - Metsähallitus ja Suomi 1859-2009 - Aikamoinen tietopaketti tämä Metsähallituksen historiikki. Luin tämän työn vuoksi, mutta antoi kyllä paljon lisää ymmärrystä siihen, miksi "isänmaan äidinkasvot" näyttävät nykyään siltä miltä ne näyttävät. Metsäisessä maassa metsähallinto on muokannut sekä luontoa että yhteiskuntaa ihan valtavasti. Kiinnostavaa oli lukea etenkin sota-aikojen tilanteista, ja selityksistä muutoksille ja murroksille.
Iain M. Banks, Algebraisti - Monien muiden tavoin valitan, että kirja käynnistyy jotenkin hitaasti eikä siinä muutenkaan tunnu tapahtuvan tarpeeksi. Aivan mahtavia hahmoja tässä toki on, ei aika Algebraistin parissa hukkaan mene! (Mutta jos hyllyssä ovat molemmat kaksi paksua uudehkoa Banksia, jotka eivät sijoitu Kulttuuri -maailmaan, ottakaa se toinen. Eli Siirtymä.)
*****Stephen King, 22.11.63 - Hassu juttu. Ihan ensimmäinen tälle kaudelle lukemani kirja saa viisi tähteä. Saisi vaikka kymmenen. Miten kummallista, että teinivuosista asti kammoamani Stephen King on osannut kirjoittaa näin kauniin, todentuntuisen ja koukuttavan ihmissuhdedraaman! Ensinäkemältä tämä on jännittävä, rikoksiinkin sotkeutuva aikamatkailujuttu, mutta naamion takaa paljastuu runollisella kielellä kerrottu koskettava ja tosi rakkaustarina. Tanssi on elämää. Voi Sadie! Voi Jake! Näin ei tällä iällä käy enää usein - että olen iloinen ja kiitollinen jo lukiessani siitä, että löysin tämän tarinan, tämä tarina on näin pitkä, ja että saan lukea ja kokea sitä ensimmäistä kertaa.
****
Lukulistalla:
Lisää Peter Wattsia
Lisää Iain Banksia
Orwell, Katalonia Katalonia
Connie Willis, Blackout
Martel, Piin elämä
E.L.Doctorow, Homer ja Langley
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti